kirjoittanut Kevin Randle
Eilen illalla mainitsin Coast-to-Coast AM -ohjelman tavallisessa UFO-jaksossani erään Immaculate Constellation -nimisen asian, joka nimeltämainitsemattoman ilmiantajan mukaan on huippusalainen UFO-kuvien arkisto. Ilmiantajan mukaan armeija ja tiedusteluyhteisö ylläpitävät tietokantaa videoista ja kuvista, jotka on otettu ”infrapuna- (IR), etukäteis-infrapuna- (FLIR), kokovideo- (FMV) ja still-valokuvista UAP:ista”.
Ilmiantaja väitti, että puolustusministeriö loi Immaculate Constellationin niin sanotun Unacknowledged Special Access Program (USAP) -ohjelman puitteissa vuonna 2017 sen jälkeen, kun The New York Times oli raportoinut Pentagonin epävirallisesta UAP-ohjelmasta, joka tunnetaan nimellä AATIP.
Publicin toimittaja Michael Shellenberger sanoi ”Joe Rogan Experience” -ohjelmassa, että ilmiantajan raportin mukaan Pentagon salaa ”laittomasti” tietoa tästä ohjelmasta kongressilta.
Ilmiantaja sanoi, että pelkkä nimen ”Immaculate Constellation” painaminen tekstiin voisi johtaa siihen, että hallitus valvoo sitä, kuka nimen julkaisee, käyttäen todennäköisenä syynä Foreign Intelligence Surveillance Act -lakia. He eivät kommentoi asiaa, mutta siitä puhuminen vie vaaravyöhykkeelle. Tämä kai tarkoittaa, että olen nyt ”vaaravyöhykkeellä”, mikä kuulostaa hyvältä nimeltä podcastille tai rockbändille. Muuten: Agentit, jos tulette hakemaan minua, älkää syöksykö ovesta sisään. Avaan sen mielelläni teille.
Pentagonin tiedottaja Sue Gough, jolle on soiteltu useita kertoja UFO- ja UAP-kysymysten yhteydessä, kiisti keskiviikkona kaiken tiedon Immaculate Constellation -nimisestä erityisohjelmasta. En ole varma, onko tämä asiaankuuluvaa, koska jos kyseessä olisi ollut erityisen pääsyn ohjelma, mikä viittaisi myös tarpeeseen tietää, ja hän ei ehkä olisi ollut ajan tasalla. Olisiko tiedottajan luettava jokaisesta erittäin salaisesta ohjelmasta? Jos näin ei ole, hän voi uskottavasti kiistää asian, mikä tarkoittaa, että hän voi sanoa, ettei hän tiennyt ohjelmasta mitään, ja puhua totta. Se ei tarkoita, ettei ohjelmaa olisi olemassa, vaan ainoastaan sitä, ettei hän tiedä siitä.
Minulle tulee mieleen, että kun Moon Dust paljastui vahingossa vuonna 1986, ilmavoimat kielsi tällaisen ohjelman olemassaolon. Kun hänelle näytettiin virallisia asiakirjoja, joissa oli nimi Moon Dust, korkea-arvoinen ilmavoimien upseeri sanoi, että Moon Dust oli olemassa, mutta sitä ei ollut käytetty. Muut asiakirjat kiistivät myös tämän väitteen. Tarkempia tietoja tästä on saatavilla osoitteessa
http://kevinrandle.blogspot.com/2024/03/aaro-and-beginning-of-moon-dust.html
Kyse on siitä, että ensimmäinen upseeri, everstiluutnantti John E. Madison kongressin tutkimusosastolta, yhteystoimistosta, kirjoitti: ”Fort Belvoirissa, Viriginiassa ei ole eikä ole koskaan ollut mitään virastoa, joka käsittelisi UFOja tai jolla olisi tietoa Roswellin tapahtumasta”. Lisäksi ei ole olemassa Project Moon Dustia tai Operation Blue Flyta. Näitä operaatioita ei ole koskaan ollut olemassa.”
Suurin osa siitä, mitä Madison kirjoitti, oli totta. Fort Belvoirissa ei ehkä ollut mitään virastoa, joka olisi käsitellyt UFOja tai Roswellia, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö tällaisia virastoja olisi voinut olla muissakin laitoksissa. Ja hän on oikeassa sanoessaan, ettei Project Moon Dustia ole olemassa, koska Moon Dust oli koodisana, jolla käsiteltiin UFO-materiaalia.
Madison ei siis valehdellut, hänellä ei vain ollut käytettävissään kaikkia tietoja, joita hän tarvitsi vastatakseen asianmukaisesti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Kuitenkin, kun asiakirjat esitettiin ja ne tarkistettiin asianmukaisesti, mikä tarkoitti, että asiakirjojen lähde oli laillinen, eversti George M. Mattingley Jr. kirjoitti: ”…Tutustuttuamme tapaukseen tarkemmin (mitä auttoivat useat herra Stonen kirjeeseen liitetyt liitteet), haluamme muuttaa edellisessä vastauksessamme esitettyjä väitteitä…”.
Kyse on siitä, että edes korkeimman tason ihmiset eivät ole perillä kaikista ohjelmista, ja se, että Gough kielsi, ettei hänellä ollut tietoa tällaisesta ohjelmasta, ei tarkoita, että sellaista ohjelmaa ei olisi olemassa.
Todellinen ongelma on se, että Shellenberger ei ole yksilöinyt lähdettään. Vuosia sitten, oikeastaan vuosikymmeniä sitten, meille esiteltiin asiakirjoja, jotka viittasivat Roswellin UFO-onnettomuuden peittelyyn. Nämä asiakirjat, jotka tunnetaan nimellä MJ-12, ilmestyivät erään UFO-tutkijan kotiin. No, valokuvafilmi saapui, ja kun se kehitettiin, se paljasti MJ-12-nimisen erityisryhmän olemassaolon, jonka tehtävänä oli hyödyntää ja ohjata Roswellin UFOn talteenottoa.
Näiden asiakirjojen ongelmana oli se, ettemme tienneet, kuka ne oli lähettänyt. Emme tienneet, mistä ne olivat peräisin. Meillä ei myöskään ollut alkuperäisiä asiakirjoja, jotka olisi voitu testata. Mitä hyötyä olisi ollut testata paperia, jolle ne oli painettu? Me kaikki tiedämme, että se oli valokuvapaperia.
MJ-12-asiakirjojen sisältämien tietojen tutkiminen osoitti, että ne oli luotu vuonna 1984 eikä vuonna 1952, kuten asiakirjoissa väitettiin. Vuonna 1984 uskottiin, että Del Rion UFO-onnettomuus, joka MJ-12 -asiakirjoissa mainitaan nimellä El Indio-Guerreron onnettomuus. Todisteita ei kuitenkaan ole, ja yksinäinen todistaja muutti mielipidettään vuosien varrella niin paljon, että on selvää, että se oli keksitty. Voit lukea yhden analyysin tapauksesta täältä:
http://kevinrandle.blogspot.com/2011/08/absense-of-evidence.html
Asia on niin, että alun perin MJ-12-asiakirjat aiheuttivat kohua paitsi UFO-yhteisössä myös uutismedioissa ja UFOista kiinnostuneiden keskuudessa. Tutkimus paljasti puutteet, ja suurin puute oli se, ettemme tienneet alkuperäistä lähdettä. Ilman sitä meille jäi mielenkiintoinen sivuhuomautus salailun mahdollisuudesta. Lopulta lähes kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että asiakirjat olivat huijausta, ja sitä korosti alkuperäisen lähteen puuttuminen.
Tässä tilanteessa olemme Immaculate Constellationin kanssa. Meillä ei ole mitään lähdettä eikä meillä ole edes kopioita asiakirjoista, jotka viittaisivat siihen, että väitteissä on jotain perää. Ainakin MJ-12:lla oli asiakirjoja, jotka johtivat siihen, että se paljastui huijaukseksi. Syvällinen analyysi on kirjassa Case MJ-12.
Huomautan tässä yhteydessä, että Stan Friedman piti vuosien ajan esillä useita UFOihin liittyviä asiakirjoja, jotka oli lähes kaikki sensuroitu. Sivulla oli vain yksi tai kaksi sanaa, jotka voitiin lukea. Tämä oli todiste salailusta. Nyt meillä on kuitenkin näiden asiakirjojen muokkaamattomat versiot ja ymmärrämme, että puuttuvilla tiedoilla ei ollut mitään tekemistä UFOjen kanssa, vaan tiedustelumenetelmien keruumenetelmien kanssa tietyissä osissa maailmaa. Nämä tiedot olisivat olleet arvokkaita kilpailijoillemme maailmassa, ja ne oli oikeutetusti poistettu. Tämä vain osoittaa, että joskus me ylireagoimme hallituksen salailuun.
Voimme kääntyä ilmiantaja David Gruschin puoleen. Hän puhui korkean tason tärkeistä ihmisistä, jotka kertoivat hänelle UFO-onnettomuuksista, mutta hän ei kertonut nimiä. Voin päätellä joitakin näistä nimistä, ja vaikka he olivat aikoinaan toimineet tärkeissä viroissa hallituksessa tai olleet arvostettuja tiedemiehiä, se ei kerro Gruschin lähteistä mitään muuta kuin että meillä on nimet. Se ei todistanut, että se, mitä he olivat kertoneet Gruschille tai mitä Grusch kuuli, oli paikkansapitävää tietoa, ainoastaan sen, että he saattoivat sanoa sen.
Huomautan tästä kaikesta, koska meillä on nyt enemmän tietoa tärkeästä hallituksen ohjelmasta, joka on piilotettu yleisöltä ja jonka oletetaan kätkevän tietoa UFOista tai pikemminkin UAP:ista. Mutta meillä ei ole mitään keinoa tarkistaa tietoja. Meillä ei ole mitään keinoa löytää vahvistusta. Meidän on vain uskottava tämän tunnistamattoman lähteen kertomia tarinoita. Ja minä kysyn: ”Miksi?”
Tässä on jotain muuta, mitä ei ole otettu huomioon, ja se on se, että tällä UFO-kuvakokoelmalla ei ehkä ole mitään tekemistä avaruusolentojen vierailun kanssa, vaan se on sen sijaan kuvia maanpäällisistä aluksista, jotka ovat lentäneet eri puolilla Yhdysvaltoja. Saattaa olla, että kuvia pidetään salassa, koska niiden paljastuminen saattaisi antaa tiedusteluarvoa kilpailijoillemme. Toisin sanoen kansallinen turvallisuus on saattanut nostaa ruman päänsä.
Voisin jatkaa muidenkin upeiden tarinoiden kertomista, jotka kiertävät tai joita kierrätetään UFO-alalla ja jotka kiehtovat ja innostavat ihmisiä UFO-yhteisössä ja sen ulkopuolella ja jotka hajoavat käsiin heti kun pääsemme vihdoin lähteiden jäljille.
Juuri nyt en voi todentaa, että Immaculate Constellation on olemassa, mutta en voi myöskään hylätä tarinaa, koska siihen tarvittavia todisteita ei vielä ole. Voin vain varoittaa tekemästä mitään konkreettisia johtopäätöksiä nyt, koska meillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tietoa kumpaakaan suuntaan perustellaksemme mitään johtopäätöksiä.
Artikkelin julkaissut kevinrandle.blogspot.com