Tunnistamattomat lentävät esineet eli UFOt ovat aina olleet aihe, joka on herättänyt kiehtovuutta, epäilyksiä ja usein myös kiivaita keskusteluja. Kun UFOt, joita kutsutaan myös tunnistamattomiksi ilmailmiöiksi (Unidentified Aerial Phenomena, UAP), on viime vuosina hyväksytty yhä enemmän vakavasti otettavaksi tutkimusaiheeksi, tämä mysteeri on saanut varsin jännittävän käänteen. Keskustelufoorumit ovat täynnä mielipiteitä ja spekulaatioita — voisivatko ne olla kehittynyttä sotilasteknologiaa? Ovatko ne todisteita maan ulkopuolisista sivilisaatioista? Vai kenties tuntemattomien tahojen kehittynyttä psykooppia?
Yksi näissä keskusteluissa toistuvista aiheista on puolustusministeriön ja sotateollisen kompleksin (DoD/MIC) väitetty salainen operaatio. Salaliittolaisten mielestä verkkofoorumien käyttäjien lisäksi myös kongressi on vedetty mukaan tähän suureen temppuun, mikä johtaa teorioihin mahdollisista salaisista kehittyneistä projekteista (SAP). Mielenkiintoista on, että vaikka tällaiset väitteet saattavat vaikuttaa kaukaa haetuilta, ne saavat Kiinan ja muut maailmanvallat arvioimaan uudelleen strategisia suunnitelmiaan Yhdysvaltoja kohtaan.
John Lear, UFO-yhteisön kiistelty hahmo, väitti vuonna 1987, että Yhdysvaltain hallituksella oli kätkössä ainakin tusina avaruusolentojen avaruusalusta. Mielenkiintoista on, että tuoreempi ilmiantaja David Grusch kertoi samanlaisesta määrästä talteen otettuja aluksia. Tällaiset näennäisesti toisiaan tukevat lausunnot johtavat luonnollisesti syvällisempiin spekulaatioihin — onko näissä väitteissä totuuden siemen? Vai onko tämä kaikki huolellisesti rakennettu kertomus, jolla mahdollisesti pyritään disinformaatioon tai harhaanjohtamiseen?
Joidenkin henkilöiden keskuudessa vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että monet vuosien varrella esiin tulleista ilmiantajista, kuten Bob Lazar, Wolff ja Schneider, puhuivat itse asiassa totta. He olivat mahdollisesti perehtyneet salaisiin hankkeisiin ja kohtasivat kokemuksia, jotka eivät ylitä valtavirran ymmärrystä.
Kiehtovaa on myös näiden väitettyjen avaruusolentokohtaamisten ympärillä olevien kertomusten välinen kahtiajako. Toisaalta John Lear esittää, että merkittävä osa näistä avaruusolennoista on vihamielisiä. Toisen merkittävän alan vaikuttajan, tohtori Steven Greerin, vastakohtana on, että kaikki tällaiset olennot ovat hyväntahtoisia ja että tiedotusvälineet tai false flag -operaatiot tekevät niistä uhkia.
Ja vaikka keskustelu vaihtelee synkistä spekulaatioista ihmisiä syövistä avaruusolennoista koomisiin viittauksiin Twilight Zonen jaksoon To Serve Man, perustellumpi näkökulma viittaa siihen, että Maan ulkopuolisen elämän mahdollisuus ei ole enää marginaalinen uskomus. Kun otetaan huomioon nopea teknologinen edistyksemme ja kosmoksen laajuus, on tilastollisesti uskottavaa, ettemme ole yksin.
Kasvavasta hyväksynnästä ja kiehtovista todistuksista huolimatta alalla on kuitenkin myös epäilijöitä. Monet vaativat kiistattomia todisteita ja ovat väsyneitä perustelemattomiin väitteisiin. Kuten eräs käyttäjä toteaa: ”Haluan kerrankin todellisia todisteita, jotain kiistatonta.”
Loppujen lopuksi tämä suuri kosminen mysteeri jatkuu edelleen arvoituksellisella tavallaan. Jokaisella paljastuksella, väitteellä tai vastaväitteellä syvennymme syvemmälle tähän labyrinttiin, aina vain lähemmäs totuutta, mutta emme kuitenkaan koskaan aivan saavuta sitä. Etsintä jatkuu, ja joka päivä raja tieteiskirjallisuuden ja mahdollisen tieteellisen tosiasian välillä näyttää hämärtyvän hieman enemmän.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
