Kylmän sodan vakoilulabyrintissa salaisuuden verho peitti selittämättömät ilmailmiöt, joita esiintyi Neuvostoliiton yläpuolella. Samalla kun asevarustelukilpailu ja poliittiset jännitteet idän ja lännen välillä hallitsivat maailmanlaajuisia otsikoita, stratosfäärissä kehittyi yhtä kiehtova mysteeri. Tarinat oudoista, tunnistamattomista lentävistä esineistä (UFO) alkoivat tihkua julkisuuteen, ja ne saivat uskottavuutta kokeneiden lentäjien, sotilasvirkamiesten ja siviilien kertomusten kautta.
Neuvostoliiton salainen suhde UFOihin juontaa juurensa kylmän sodan huippuvuosiin. Vuonna 1967 sattunut surullisenkuuluisa ”Bakun välikohtaus” on edelleen yksi karmivimmista kertomuksista, jossa kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää sai tehtäväkseen tutkia tuntematonta alusta, joka liikkui valtavaa vauhtia Bakun, silloisen Neuvostoliiton Azerbaidžanin pääkaupungin, yllä. Kun suihkukoneet yrittivät hyökätä, tuntemattomasta esineestä säteili tiettävästi kirkas säde, joka aiheutti sokaisevan vaikutuksen ohjaamossa. Palattuaan tukikohtaan toisen lentäjän terveydentila heikkeni nopeasti, ja toinen kuoli muutamassa kuukaudessa syöpään, jonka väitettiin olevan suora seuraus kohtaamisesta.
Huolimatta Neuvostoliiton salailusta, tarinoita tällaisesta vuorovaikutuksesta muualta tulleiden alusten kanssa esiintyi jatkuvasti. Omskin kaupungin ulkopuolella sadat silminnäkijät, mukaan lukien majuri V. Loginov, kertoivat hohtavasta pallosta, joka oli täysikuuta suurempi ja joka heitti kirkkaita valonsäteitä siviililentokentän ylle. Toisessa tapauksessa Ukrainan Usovoinissa sijaitsevan ydinlaitoksen yläpuolella leijunut UFO aktivoi tiettävästi varastoitujen ydinaseiden laukaisupaneelit, mikä herätti tahattoman ydinsodan uhan.
Vaikka on totta, että osa UFO-havainnoista voitiin katsoa amerikkalaisten salamyhkäisten lentokoneiden tai luonnon tai ihmisen aiheuttamien ilmiöiden väärintulkinnoiksi, huomattavaa osaa havainnoista ei voitu hylätä helposti. Tuohon aikaan arvioiden mukaan noin 5 prosenttia havainnoista oli selittämättömiä, mikä vastasi amerikkalaisten tutkimusten tuloksia.
Kun nämä havainnot yleistyivät 1970- ja 1980-luvuilla, 100 eri alojen neuvostotiedemiestä kokoontui konferenssiin tutkimaan UFO-ilmiötä. Hätkähdyttävä tulos oli yksimielisyys siitä, että UFO-havainnot eivät olleet vain massojen mielikuvituksen tuotetta, vaan ne vaativat erityistä tieteellistä tutkimusta. Näin perustettiin ”verkosto”, huippusalainen, hallituksen tukema tutkimusryhmä, jonka tarkoituksena oli ymmärtää UFOjen arvoitusta.
Tämä Neuvostoliiton tieteellisen eliitin ja puolustusministeriön välinen yhteistyö analysoi tuhansia UFO-raportteja. Suurin osa niistä kumottiin, mutta noin 300 havaintoa jäi selittämättä, kuten Yhdysvaltain ilmavoimien Project Blue Book -hankkeen tulokset.
Yksi pahamaineisimmista UFO-havainnoista, jota kutsuttiin ”Petroskoi-ilmiöksi”, tapahtui vuonna 1977, kun Petroskoin asukkaat ilmoittivat kirkkaasta valosta, joka heitti säteitä kaupungin päälle. Esinettä kuvailtiin häikäiseväksi meduusaksi, joka muuttui säteileväksi puoliympyräksi ennen kuin se leijaili pois. Joidenkin tutkijoiden mukaan kyseessä oli kuitenkin erehdys, sillä läheiseltä salaiselta avaruuskeskukselta oli laukaistu esine minuuttia ennen havaintoa.
Näistä mahdollisista virheellisistä tunnistuksista huolimatta on tärkeää huomata, että Neuvostoliitossa ja Yhdysvalloissa tehdyillä UFO-havainnoilla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä. Tämä maantieteellisistä rajoista ja kulttuurieroista riippumaton symmetria viittaa siihen, että nämä tapahtumat eivät ehkä ole vain maallisia poikkeamia, vaan ne voivat edustaa vuorovaikutusta tuntemattomien olentojen, luonnonilmiöiden tai kehittyneen teknologian kanssa.
Neuvostoliiton UFO-perintö kiehtoo meitä edelleen ja heittää pitkiä varjoja nykypäivään. Kun maailma kamppailee tunnistamattomien ilmailmiöiden (UAP) kanssa, näiden historiallisten episodien ymmärtäminen voi tarjota arvokasta tietoa arvoituksesta, joka on kiehtonut ihmiskunnan mielikuvitusta sukupolvien ajan.
Artikkelin julkaissut Latest UFO Sightings
