Robert Taylorin mysteeri siitä mitä hänelle tapahtui marraskuisena aamuna yli 30 vuotta sitten on sellainen joka edelleen hämmästyttää kaikkia tapausta tutkineita, mukaan lukien poliisia. He pitävät tapausta auki ja pitävät sitä ”selittämättömänä”.

Hän saapui töihin normaalisti firman autolla irlantilaisen punavalkean setterinsä Larah’n kanssa ja alkoi kävellä polkua metsään.

Mutta polun kääntyessä kohti aukeaa hän hämmästyi täysin nähdessään jotain mitä hän kuvasi ”suureksi munan muotoiseksi esineeksi” jonka läpimitta oli noin 10 metriä ja joka leijaili noin 3 metriä nurmen yläpuolella.

Hän sanoi että osia siitä tuntui katoavan reunoilta, se tuntui dematerialisoituvan niin että hän näki takana olevat puut, ja sitten se jälleen kiinteytyi.

Hänen katsellessaan kahta esinettä jotka muistuttivat hänen eteensä tiputettua merimiinaa, hänen nenäänsä tuli palaneen tuoksu, niinkuin palavat kuparikaapelit, ja alueella kuului kova suhinankaltainen ääni.

”Miinat” vierivät ruohon yli ja niistä tuli sauvoja, jotka kiinnittivät itsensä hänen lantioihin ja alkoivat vetää häntä kohti esinettä.

Tässä kohtaa hän menetti tajuntansa, hän ei tiennyt miten pitkäksi aikaa, mutta hän luuli sen olleen yhdestä kahteen minuuttia.

Kun hän saapui esineiden luo, ne olivat kadonneet ja maassa oli jälkiä, yli 20 pyöreää tai kolmionmuotoista painaumaa ruohikossa. Robertilla oli myös pahannäköinen naarmu otsassaan ja toinen leuassa, ja uskomaton jano.