UFOt vakoilun ja vastatiedustelun välineinä

kirjoittanut Jack Brewer

Simone Mendez oli nuori ilmavoimien lentäjä vuonna 1981. Hänelle myönnettiin huippusalainen turvaluokitus tietoliikenneasiantuntijana 2069. viestintälentolaivueessa Nellisin ilmatukikohdassa, joka tunnetaan Area 51:stä.

Kuten hän kertoi puhelimitse, kun tämän tekstin kirjoittaja teki tutkimusta kirjaa The Greys Have Been Framed: Exploitation in the UFO Community varten, Mendez oli kiinnostunut UFOista jo ennen kuin hän saapui Nellisiin. Hän oli nähnyt havainnon vuosia aiemmin kotimaassaan Illinoisissa. Tämän seurauksena hän solmi suhteita Mutual UFO Networkin (MUFON) jäseniin, joiden kanssa Mendez jatkoi yhteydenpitoa koko ilmavoimien palvelusaikansa ajan.

 

Lokakuussa 1981 miespuolinen työtoveri, salanimellä ”Airman Green”, lähestyi Mendeziä hänen tukikohdan ulkopuolisessa asunnossaan. Hänellä oli hallussaan monikirjaiminen kopio väitetystä salaisesta lähetyksestä, jonka väitettiin tulleen viestikeskukseen, jossa he työskentelivät. Asiakirjassa esitettiin, että Pohjois-Amerikan ilmatilapuolustus NORAD (North American Aerospace Defense Command) seurasi ryhmää tuntemattomia esineitä, jotka olivat peräisin syväavaruudesta. Joidenkin kohteiden väitettiin tulleen Maan ilmakehään, suuntaavan kohti Moskovaa ja leijuvan siellä yli tunnin ajan. Mendez säilytti kopion viestin sisältävästä lomakkeesta.

Seuraavien kuukausien aikana kehittyi monimutkainen tapahtumasarja, joka on nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, yhä sekava ja hämärä. Lentosotamies Greenin entinen tyttöystävä — siviili — ilmestyi Mendezin asunnolle tammikuussa 1982 ja ilmoitti Simonelle, että salaperäinen asiakirja oli väärennös ja että Simonen oli välittömästi seurattava häntä tukikohtaan. Mendez teki vapaaehtoisesti kuten pyydettiin ja luovutti kopionsa ilmavoimille. Sen jälkeen Mendez joutui kuukausien ajan FBI:n ja ilmavoimien erityistutkimusviraston (Office of Special Investigations, OSI) emotionaalisesti uuvuttavaan kuulusteluun, johon sisältyi uhkauksia pitkäaikaisesta vankeudesta. Hänen asuntonsa tutkittiin perusteellisesti ja hänen kirjeenvaihtonsa takavarikoitiin.

Hänet vapautettiin lopulta kaikista vakoilusyytteistä, mutta vasta sitten, kun hänen turvallisuusselvityksensä peruutettiin. Hän joutui työskentelemään pesulassa Tinkerin lentotukikohdassa Oklahomassa. Mielenkiintoista on, että OSI jatkoi edelleen satunnaisesti hänen luonaan käymistä ja keskustelua hänen toiminnastaan, kuten MUFON-konferenssiin osallistumisesta.

Useimpien UFO-harrastajien ei liene vaikea ymmärtää sen odottamattoman tilanteen epävarmuutta, johon 21-vuotias Mendez äkillisesti joutui sinä lokakuun päivänä vuonna 1981. Hän on äskettäin ilmoittanut epäilevänsä, että asiakirja oli itse asiassa väärennös. Tämä oli ilmavoimien kanta, joka selvitettiin ja selitettiin terävästi FOIA-asiakirjoissa, jotka lopulta julkaistiin.

George Hansenin (The Trickster and the Paranormal) ja allekirjoittaneen kaltaiset tutkijat epäilevät, että Mendez on saattanut joutua vastatiedusteluoperaatioon, jonka tarkoituksena on mahdollisesti seurata MUFONin ja UFO-yhteisön kautta kulkevia tietolinjoja ja tarkemmin sanottuna tunnistaa huonoja toimijoita. Ajattele väriainepakkauksen heittämistä vajoamisreikään ja katsomista, mistä se tulee ulos. Hansen ehdotti erityisesti, että Mendezin kiinnostus UFOihin ja yhteydet MUFONiin eivät ehkä olleet sattumaa, vaan että niitä käytettiin hyväksi.

Lisätietoja Simone Mendezin tapauksesta on kohdassa Just Cause: Numero 28, kesäkuu 1991: Mendez vastaan byrokratia — UFO-”vakoilutapaus” ja Just Cause: Numero 29, syyskuu 1991: Mendez vastaan byrokratia — Toinen osa. Nämä kaksi julkaisua kuvastavat Mendezin ja tutkija Barry Greenwoodin onnistuneita ponnisteluja saada hänen palvelustietonsa ja valikoitua materiaalia julkaistuksi FOIA:n kautta, joka vahvisti hänen kuvauksensa tapahtumaketjusta.

Katso myös Paul Carrin (Aerial Phenomena Investigations) tekemä Mendezin haastattelu vuodelta 2018.

Richard Doty

Mendezin tapauksen kontekstin ymmärtämiseksi on hyödyllistä tarkastella 1980-luvun ufologian villin lännen aikakautta ja erityisesti ilmavoimien Richard Dotyyn liittyviä tapahtumia. Samoihin aikoihin, kun Mendeziä lähestyttiin paljastavien dokumenttien kanssa, Linda Moulton Howe, Bill Moore ja epäonninen Paul Bennewitz tekivät Dotyn kanssa juttuja Kirtlandin lentotukikohdassa.

Toisin kuin Mendez, Doty näytti Moulton Howelle tallenteita, joiden väitettiin edustavan paradigmaa muuttavaa virallista dokumentaatiota avaruusolentojen laajamittaisesta läsnäolosta. Merkittävää on, että Bennewitzille esiteltiin myös asiakirjoja, joiden salaliittolaiset Moore ja Doty myöhemmin myönsivät olevan vääriä, mutta vasta sitten, kun hän oli vajonnut harhaiseen pelkoon siitä, että planeetta on avaruusolentojen hyökkäyksen kohteena.

 

On varsin mielenkiintoista, että Doty ei saanut mitään selviä seurauksia tai valvontaa siitä, että hän levitti väärennettyjä tietoja, eikä ainakaan siinä määrin kuin Mendez, joka ei ollut edes hänelle luovutetun asiakirjan luoja. Mendez ei myöskään kierrättänyt väärennettyjä asiakirjoja, kuten Doty teki. Oliko OSI muokkaamassa UFO-yhteisöä pyrkiessään kitkemään vakoojia?

George Hansen esitti kirjassaan The Trickster and the Paranormal, että Dotyyn kaltaisia henkilöitä saatetaan värvätä OSI:n palvelukseen juuri heidän ongelmallisen UFO-taustansa vuoksi, ei siitä huolimatta. Kun Doty vehtasi Mooren ja Moulton Howen kanssa, hänen epäilyttävä osallistumisensa ufologiaan oli jo tiedossa, ja Hansen väitti, että se saatettiin nähdä eduksi: hänet voitiin helposti saattaa epäilyttävään valoon, jos hän jäi kiinni jostakin, joka nolasi viraston. Lisäksi oli mahdollista, että OSI:llä oli samanlaisia suunnitelmia Mendezin suhteen sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu syytteistä, mikä saattaisi selittää sen jatkuvan yhteydenpidon häneen.

Lisätietoja Dotyjen seurueesta on Mark Pilkingtonin ja kumppaneiden Mirage Men -kirjassa, Greg Bishopin Project Betassa ja Adam Gorightlyn Saucers, Spooks and Kooks -kirjassa.

Vincente DePaula

Muihin 1980-luvun uutisiin kuuluu Vincente ”Vinnie” DePaulan tapaus. Hän muutti Kuubasta Yhdysvaltoihin lapsena ja varttui työskentelemään puolustusteollisuudessa. Ron Regehrin ylläpitämän verkkosivuston mukaan DePaula työskenteli turvaluokiteltujen satelliittijärjestelmien parissa. Regehr työskenteli myös puolustusteollisuudessa, ja näin hän ilmeisesti tapasi ja ystävystyi Vinnien kanssa.

Urauran lisäksi miehiä yhdisti myös kiinnostus UFOihin. Regehr oli pitkään ollut MUFONin ja UFO-yhteisön tukipilari. DePaulasta näyttää tulleen niin ikään aktiivinen MUFON-piireissä.

Vinnie DePaulalla oli sittemmin syytä piirtää avaruusolennon pää. Olivatpa syyt mitkä tahansa, ne liittyivät henkilöön, jonka identiteetin DePaula halusi pitää salassa. Piirros sai jonkin verran mainetta ufologian piirissä, ja sen kerrotaan aiheuttaneen sarjan kuulusteluja, jotka suoritti puolustusvoimien tiedustelupalvelu (Defense Intelligence Service, DIS), joka myöhemmin yhdistettiin puolustusvoimien turvallisuuspalveluun. DIS halusi ilmeisesti tietää, kuka kuvasi DePaulalle piirroksessa esitetyn avaruusolion.

Regehrin verkkosivujen mukaan 18. huhtikuuta ja 31. lokakuuta 1986 välisenä aikana suoritettiin neljä kuulustelua, joiden kesto oli yhteensä 41 tuntia. Elokuun 22. päivänä aloitetun istunnon kerrotaan kestäneen noin 28 tuntia. Vinnie julisti myöhemmin, ettei hän ”kertonut heille mitään”.

Valitettavasti vuonna 2015 toimitetut FOIA-pyynnöt eivät tuottaneet tulosta. Puolustusvoimien turvallisuuspalvelu ilmoitti, ettei se säilytä mitään sellaisia asiakirjoja, jotka sen edeltäjä olisi voinut koota DePaulasta vuonna 1986.

MUFON-piireissä ja ympäröivässä yhteisössä yleisesti ottaen näytti siltä, että DePaulaa ahdisteltiin syistä, jotka liittyivät hallituksen tutkimuksiin avaruusolennoista. Tähän näytti liittyvän myös hänen tietonsa satelliittijärjestelmien toiminnasta ja niistä saatavista tiedoista, mikä oletettavasti lisäsi DePaulan tietämystä väitetyistä avaruusolennoista ja siitä, miten niiden avaruusalukset liikkuvat planeetalla.

Jos kaikki uskovat, että tapahtumien aikajana on riittävän lähellä tarkkaa, vaihtoehtoisiin teorioihin voisi kuulua se, että tiedustelupalvelut olisivat kiinnostuneita työntekijöiden toiminnasta. Näin voi olla silloin, kun henkilöt, joille on myönnetty turvaluokitus ja jotka ovat vastuussa salaisista satelliittitoiminnoista, luovat kontakteja, jotka heikentävät lojaalisuutta ja luottamusta työnantajaan. Tämä voi olla vielä huolestuttavampaa, kun nämä kontaktit näennäisesti heikentävät työnantajaa käyttämällä tarinoita ulkomaalaisista siinä määrin, että työntekijät salaavat kontaktiensa henkilöllisyyden. Voidaan katsoa, että salassa pidettävien tietojen hankkiminen on tiedustelupalveluille huomattavasti todennäköisempi huolenaihe kuin ET:n jahtaaminen.

Boyd Bushman

Tällaiset skenaariot eivät suinkaan rajoittuneet yksinomaan kaukaiseen menneisyyteen. Vuonna 2014 ainakin ufopiireissä kohua herätti tiedemies Boyd Bushmanin haastattelua sisältävä video, jossa Bushman kertoi sensaatiomaisia tarinoita väitettyjen avaruusolentojen peittelystä. Hän jopa jakoi valokuvia. Edesmenneen herra Bushmanin epäonneksi pian kävi ilmi, että kuvat avaruusolennoista muistuttivat hämmästyttävän paljon Walmartissa myytäviä figuureja. Myös muut hänen tiedostoissaan olevat kuvat osoittautuivat riittävällä tavalla asiayhteydestään irrotetuiksi ja vääristyneiksi tai yksinkertaisesti väärennöksiksi.

Edesmennyt Bushman erään kokoelmistaan löytyvän valokuvan kanssa

Tuolloin iäkäs Bushman kertoi, kuinka hän Lockheed Martinissa tekemänsä uran aikana kehitti verkoston, jossa hän vaihtoi tarinoita — ja ilmeisesti myös valokuvia — väitetystä avaruusolentojen toiminnasta Area 51:llä. Bushman esitti myös huomautuksia siitä, että kiinalaiset ja venäläiset tiedemiehet tekivät yhteistyötä amerikkalaisten kanssa ja että heidän kiinnostuksen kohteisiinsa kuului painovoiman vastainen teknologia. Bushman lisäsi, että jotkut näistä tiedemiehistä ja hän itse uskoivat, että suuri osa Area 51:llä salassa pidettävistä tiedoista pitäisi tuoda esiin, jotta ihmiset voisivat nähdä ne. Riittää, kun sanon, että se on aika kirkas punainen lippu sellaisen henkilön ilmaisemasta kannasta, jolle on myönnetty turvaluokitus.

Vuonna 2016 julkaistut FOIA-asiakirjat osoittavat, että vuonna 1999 Lockheed Martinin tutkijat huolestuivat niin paljon siitä, että Boyd Bushmanin kohteena oli hallituksen omistamien ja/tai turvaluokiteltujen tietojen hankkiminen, että he ilmoittivat asiasta FBI:lle. FBI:n asiakirjoista:

 

Julkaistut FBI:n lisätiedot osoittavat Bushmanin ”verkostoon” kuuluvien henkilöiden epäilyttävän toiminnan ja sen jälkeiset kyseenalaiset motiivit, sillä he oletettavasti rohkaisivat jakamaan salaista tietoa sillä edellytyksellä, että UFO-peittelyyn päästään käsiksi:

 

Huolimatta siitä, että joidenkin mielestä tämä saattaa tuntua melko ilmeiseltä esimerkiltä yrityksistä käyttää hyväksi ihmisten kiinnostusta UFOihin keinona manipuloida heitä, sekä skeptikot että uskovaiset eivät useinkaan ymmärrä seurauksia. Joissakin tilanteissa he eivät epäilemättä yksinkertaisesti ymmärrä tilanteita. Loppujen lopuksi näin ihmiset heräävät ja joutuvat alun perin epävarmoihin ja usein oikeudellisesti vaarallisiin olosuhteisiin: He ajattelivat UFOja eivätkä osanneet odottaa sitä.

Toisilla saattaa olla emotionaalinen vastenmielisyys — yhtä lailla kuin älylliset linssit silmien edessä — UFOja kohtaan vakoilun välineinä. Se vie yleensä kaiken hauskuuden hyvästä, kananlihaa nostattavasta tarinasta avaruusolentojen sieppauksesta tai yksinkertaisesti hylkää sen, kun mukana on väärennettyjä valokuvia ja asiakirjoja. Kuten Hansen ehdotti, olosuhteiden absurdius saattaa palvella rikoksentekijöitä.

Ei myöskään sovi tiettyjen vaikuttajien tai koko UFO-genren agendalle, että olosuhteet läpikäytäisiin kunnolla. Ilmeisesti ei ole niiden etujen mukaista, jotka käyttävät aihetta muitten hyväksikäyttöön, vaihtaa suuntaa ja ryhtyä kohottamaan yleistä tietoisuutta niistä mahdollisista sudenkuopista, joita maailman katsominen yksinomaan UFO-lasien läpi voi aiheuttaa.

Nyt on kulunut 70 vuotta siitä, kun CIA rahoitti UFO-ajatushautomoa, jonka tehtävänä oli arvioida tilannetta. Vaikka vuoden 1953 Robertson-paneelin tarkoituksista ja aikomuksista keskustellaan edelleen — kuten kaikesta aina — UFO-alakulttuurin piirissä, raportin ehkä merkittävin osa on edelleen ajankohtainen.

Vaikka todisteita UFO-havainnoista aiheutuvasta suorasta uhasta pidettiin ”täysin puutteellisina”, paneelin jäsenet ja tiedustelun ammattilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että asiaan liittyviä vaaroja saattaa hyvinkin olla olemassa. Mikä tämä vaara on? Yleisön subjektiivisuus, joka johtaa joukkohysteriaan ja suurempaan haavoittuvuuteen mahdolliselle vihollisen psykologiselle sodankäynnille.

 

Artikkelin julkaissut Expanding Frontiers Research

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.