Joskus vanhoina hyvinä aikoina, kun asiat olivat viattomampia ja yksinkertaisempa, psykopaattinen CIA joutui salaa soluttautumaan uutismediaan manipuloimaan amerikkalaisten kuluttamaa informaatiota, joka kertoi heidän kansakunnastaan ja maailmasta. Nykyään uutismedian ja CIA:n välillä ei ole minkäänlaista merkityksellistä eroa.
Toimittaja Glenn Greenwald juuri toi esiin mielenkiintoisen pointin New York Timesin raportoinnista koskien niinkutsuttua “Bountygate”-juttua jonka lehti julkaisi viime vuonna Venäjän valtion yrityksistä lahjoa Talibaniin kytkeytyneitä sotilaita hyökkäämään amerikkalaisten sotilaiden kimppuun Afganistanissa.
“Eräs New York Timesin toimittaja, joka alunperin julkaisi Venäjästä kertovan lahjonta jutun (joka alunperin on liitetty nimettömään ’tiedusteluviranomaislähteeseen’) sanoi tänään, että CIA on syypää asiaan”, Greenwald twiittasi. “Niinpä media — jälleen kerran — toisteli CIA:n kirjoittamia tarinoita kyseenalaistamatta: onnea vaan kaikille.”
Todellakin, NYT:n alkuperäinen juttu ei maininnut mitenkään CIA:n mukanaoloa narratiivissa, siinä lainattiin ainoastaan “viranomaisia”, ja kuitenkin tässä viimeisimmässä artikkelissa puhutaan kuin toimitus olisi jo informoinut lukijoitaan valehtelevan, kiduttavan, huumeita myyvän, sotaan yllyttävän Central Intelligence Agencyn taustoista jutussa heti alusta alkaen. Toimittaja jopa kirjoittaa, että “New York Times raportoi ensi kerran viime kesänä CIA:n arviosta”, jossa linkki johti alkuperäiseen artikkeliin missä ei sanallakaan mainita CIA:sta. Vasta myöhemmin New York Times alkoi raportoida siitä, että CIA tutki Venäjän lahjontasyytteitä.
Tämä olisi sama “Venäjän lahjusrahat”-narratiivi, joka sai sapiskaa jo viime syyskuussa, kun amerikkalaisupseeri Afganistanissa sanoi ettei tyydyttäviä todisteita ollut tullut esiin näiden syytteiden tueksi, mistä myöhemmin tuli lisää runtua artikkelissa jonka The Daily Beast oli kirjoittanut otsikolla “U.S. Intel Walks Back Claim Russians Put Bounties on American Troops“.
The Daily Beast, joka itse on täysin kritiikittömästi julkaissut monia artikkeleita joissa puhutaan “Bountygate”-narratiivista CIA:n suulla, raportoi seuraavaa:
Kyse oli Venäjän paluusta Afganistanin “Suureen Imperialismipeliin” kertovasta jymyjutusta. Kreml oli oli levitellyt rahojaan Keski-Aasian taistelukentille, jossa militanttien piti ampua amerikkalaisjoukkoja. Tämä sai aikaan massiivisen demokraattipuolueen hälyn ja he alkoivat kovasti vouhkata petturimaisesta venäläisten juoksupojasta Valkoisessa talossa, jonka hallinto Vladimir Putinin ohjauksessa oli vaarantanut amerikkalaisjoukot. Mutta torstaina Bidenin hallinto ilmoitti, että amerikkalaistiedustelulla oli ainoastaa “vähän tai jonkin verran” luottamusta koko tarinaan. Vakoilumaailman jargonista käännettynä se tarkoittaa, että tiedustelupalvelut ovat pitäneet juttua todeksi osoittamattomana — ja mahdollisesti täytenä pötynä.
Joten massamedia alkoi aggressiivisesti puskea CIA:n narratiivia, josta kenelläkään ei ollut mitään todisteita, ja koska mitään todisteita ei ollut, se perustui perättömiin väitteisiin alusta alkaen. He kirjaimellisesti puskivat CIA:n käsikirjoituksen lehdistötiedotteista läpi ja naamioivat sen uutiseksi.
Tämä mahdollisti CIA:n tahrata ja hidastaa Trumpin ehdottamaa joukkojen pois vetoa Afghanistanista ja Saksasta, ja jatkaa Venäjän vastaista sentimenttiä maailman näyttämöllä, ja se on saattanut kontribuoida siihen seikkaan, että virasto tulee virallisesti olemaan yksi niistä tahoista jotka ovat saaneet poikkeusluvan jäädä Afganistaniin kun Biden on vienyt eteenpäin Afghanistanista “vetäytymistä”.
Totalitaarisissa diktatuureissa valtion vakoiluorganisaatio kertoo uutismedialle mitä juttuja saa julkaista ja mitä ei, ja uutismedia julkaisee nämä jutut kyseenalaistamatta niitä yhtään. Vapaissa demokratioissa tiedustelupalvelut sanovat “Hei kaveri, mulla on sulle kunnon skuuppi!” ja media julkaisee sen kyseenalaistamatta.
Vuonna 1977 Carl Bernstein julkaisi artikkelin “CIA ja Media”, jossa raportoitiin että CIA oli salaa soluttautunut Amerikan kaikkein vaikutusvaltaisimpiin uutistoimistoihin ja sillä oli yli 400 toimittajaa, joita se piti käyttökelpoisina ohjelmassa nimeltä Operation Mockingbird. Se oli suuri skandaali, ja ihan ansaitusti niin. Uutismedian piti raportoida totuudenmukaisesti siitä mitä maailmassa tapahtuu, ei manipuloida kansan mielipidettä agenttien ja sotaa haluavien agendojen ajamiseksi.
Nykyään CIA-yhteistyö tapahtuu avoimesti, ja ihmisille on syötetty niin paljon propagandaa etteivät he tunnista skandaalia. Erittäin vaikutusvaltaiset uutistoimistot kuten New York Times täysin kritiikittömästi välittävät CIA-disinfoa, joka sitten esitetään muualla uutisissa faktana. Washington Postilla onvaltaa ja voimaa sen CIA-yhteistoiminnasta ja se ei ole koskaan paljastanut tätä eturistiriitaa kun se raportoi amerikkalaisten tiedustelupalvelujen toiminnasta standardiprotokollan mukaan. Massamedialafkat nyt avoimesti työllistävät tiedustelupalvelujen väkeä kuten John Brennan, James Clapper, Chuck Rosenberg, Michael Hayden, Frank Figliuzzi, Fran Townsend, Stephen Hall, Samantha Vinograd, Andrew McCabe, Josh Campbell, Asha Rangappa, Phil Mudd, James Gagliano, Jeremy Bash, Susan Hennessey, Ned Price ja Rick Francona, sekä tunnettuja CIA:lle käyttökelpoisia kontakteja kuten NBC:n Ken Dilanian, sekä CIA-harjoittelijat kuten Anderson Cooper ja CIA:lle hakeneet kuten Tucker Carlson.
Tämä ei ole Operation Mockingbird. Se on paljon kauheampaa. Operation Mockingbird oli sitä, että CIA tuotti jotain palvelusta medialle. Se mitä me nyt näemme on, että CIA avoimesti toimii median ominaisuudessa. Kaikki eron tekeminen CIA:n ja uutisten välillä, kaikki teeskentely että olisi jotain eroa, on jäänyt pois.
Tämä on kauheaa. Tämä on erittäin, erittäin kauheaa. Demokratia ei ole merkityksellä tavalla olemassa jos ihmisten äänet eivät mene laatikkoon ymmärryksellä siitä mitä valtakunnassa ja maailmassa tapahtuu, ja jos heidän ymmärrystään muokataan sopimaan mihin tahansa valtion agendaan mitä kulloinkin pitää palvella äänillä. Kyseessä on kaikkein voimakkain sotilaallinen ja taloudellinen mahti ihmiskunnan historiassa, joka ei vastaa tekemisistään äänestäjille mitenkään. Se on vain massiivinen koko maailman täyttävä valtarakennelma, joka tekee mitä se haluaa. Piilossa oleva totalitaarinen diktatuuri.
Ja CIA on pahin instituutio, joka mahdollisesti voisi jotaa diktatuurin liikkeitä. Pieninkin tutkimus paljastaa tosiksi monta, monta kauheaa asiaa joita CIA on tehnyt vuosien mittaan; hitto, pelkkä vilkaisi siihen mitä CIA meinasi tehdä Phoenix-ohjelmassa Vietnamissa tekee niin.
Yhteiskunnassamme vallitsee yhteinen harhaluulo siitä, että valtion virastot, jotka ovat tunnettuja kammottavista teoistaan menneisyydessä, olisivat yksinkertaisesti lopettaneet kauheuksien tekemisen jostain syystä. Tämä uskomus ei saa tukea mistään, ja massoittain todisteita löytyy täysin vastakkaisesta. Se menee läpi koska se on miellyttävää, eikä juuri mistään muusta syystä.
CIA:n ei tulisi olla olemassa ensinnäkään, eikä sen varsinkaan tulisi kontrolloida uutismediaa, eikä myöskään amerikkalaisten imperiumin liikkeitä. Tuntekaamme me vielä joskus ihmiskunta, joka on täysin vapaa psykopaattien vallasta koko planetaarisena kollektiivina, aina itse ajattelemiimme ajatuksiin asti.
Repikäämme heidän iljettävät näppinsä pois jokaisesta olemuksemme aspektista.
Artikkelin julkaissut caitlinjohnstone.com
