kirjoittanut Keith Basterfield

Viime aikoina eri maiden parlamenttien jäsenet ovat osoittaneet kiinnostusta UAP:tä kohtaan. Näitä ovat muun muassa Yhdysvallat, Kanada, Euroopan parlamentti ja viimeisimpänä Japani.

Japan Timesin artikkeli

Japan Times -lehden verkkosivuilla 28. toukokuuta 2024 päivätty artikkeli oli otsikoitu ”Japanin lainsäätäjät perustavat ryhmän hallituksen ufoja koskevia tutkimuksia varten”. Tässä on kyseisen artikkelin teksti:

”Japanin lainsäätäjät kokoontuivat tiistaina perustamaan puolueettoman ryhmän, joka pyytää hallitusta perustamaan organisaation, joka tutkii tunnistamattomia ilmailmiöitä eli UAP-ilmiöitä, jotka tunnetaan myös UFOina.

Lainsäätäjien ryhmän puheenjohtajana toimii hallitsevan liberaalidemokraattisen puolueen parlamentaaristen asioiden johtaja Yasukazu Hamada. Pääsihteerinä toimii entinen ympäristöministeri Shinjiro Koizumi, joka myös edustaa LDP:tä. Ryhmä pitää perustavan yleiskokouksensa 6. kesäkuuta tiistaina parlamentissa pidetyn valmistelukokouksen jälkeen. Yhdysvaltain hallitus on perustanut puolustusministeriön yhteyteen erikoisorganisaation tutkimaan UAP:itä.

Lainsäätäjien ryhmä kehottaa hallitusta keräämään ja analysoimaan UAP:itä koskevia tietoja ja jatkamaan yhteistyötä Washingtonin kanssa perustamalla vastinorganisaation. Ryhmä totesi perustamisilmoituksessaan, että jos UAP:t, joita on nähty useita kertoja Japanin alueen yllä, ovat huippuluokan salaisia aseita tai muiden maiden miehittämättömiä vakoiluohjuksia, ne muodostaisivat merkittävän turvallisuusuhan Japanille. Ryhmä pyytää parlamentin jäseniä kaikista puolueista liittymään mukaan.”

South China Morning Postin artikkeli

Toinen artikkeli, tällä kertaa South China Morning Post -lehden verkkosivustolla, jonka toimittaja Julian Ryall kirjoitti 30. toukokuuta 2024, kertoi myös tarinasta ja lisäsi muutamia lisätietoja seuraavasti:

”Turvallisuusorientoituneen kansallisen turvallisuuden tunnistamattomien ilmailmiöiden selvitysliitto perustetaan virallisesti valtiopäivillä 5. kesäkuuta pidettävässä kokouksessa.”

”Entinen puolustusministeri Shigeru Ishiba toimii neuvonantajana paneelissa, johon kuuluvat myös Japanin edustajainhuoneen ennallistamispuolueen puheenjohtaja Kei Endo ja parlamentin jäsen Yoshiharu Asakawa.”

”Lehdistötilaisuudessa, jossa ilmoitettiin ryhmän perustamisesta, sekä Endo että Asakawa väittivät nähneensä UFOja… itse.”

”Kysymykset UFOista Japanin yllä heräsivät huhtikuussa 2020, kun puolustusministeri Taro Kono kiisti, että japanilaiset sotilaslentäjät olisivat raportoineet kohdanneensa avaruusolentoja. ’…En usko UFOihin’, Kono sanoi lehdistötilaisuudessa Toykossa, mutta lisäsi: ’Haluaisimme luoda menettelytavat siltä varalta, että kohtaaminen UFOn kanssa tapahtuu.'”

Ministeri Taro Kono

Puolustusministeri Konon huhtikuussa 2020 antaman lausunnon jatkotoimista kerrottiin 14. syyskuuta 2020 päivätyssä The Japan Times -sivuston artikkelissa. Siinä sanotaan mm.:

”UFOjen protokolla? Juuri tätä puolustusministeri Taro Kono määräsi maanantaina itsepuolustusjoukot noudattamaan, kun hän antoi pysyvän ohjeen Japanin turvallisuutta uhkaavien tunnistamattomien ilma-alusten käsittelystä. Kono pyysi lausunnossaan SDF:n jäseniä tallentamaan ja valokuvaamaan kaikki tällaiset kohteet, joita he kohtaavat tai jotka saapuvat Japanin ilmatilaan, ja ryhtymään toimiin havaintojen ”tarpeelliseksi analysoimiseksi”, mukaan lukien yleisön erikseen toimittamat tiedot.”

”Helmikuussa 2018 Japanin hallitus julkisti virallisen kantansa ufoihin ja totesi, että ”niiden olemassaolosta ei ole saatu vahvistusta”.

Lausunto vuodelta 2007

Edellä mainittu Japanin hallituksen vuonna 2018 antama raportti on jatkoa paljon aikaisemmalle viralliselle kommentille vuonna 2007. Reutersin 18. joulukuuta 2007 julkaiseman artikkelin otsikko oli ”Japanin hallituksen tiedottaja sanoo, että ufoja on olemassa”. Jutussa luki:

”Kyllä, UFOja on olemassa, Japanin hallituksen korkein tiedottaja sanoi tiistaina. Kabinettipääsihteeri Nobutako Machimuran kommentti herätti naurua toimittajissa hänen tavanomaisessa yleispoliittisessa tiedotustilaisuudessaan. Aiemmin kabinetti antoi opposition lainsäätäjän kysymykseen vastatessaan lausunnon, jonka mukaan se ei voinut vahvistaa yhtään tapausta tunnistamattomista lentävistä esineistä.

”Tämä on asia, josta kansa on kiinnostunut — se on puolustuskysymys, ja vahvistusoperaatio on toteutettava”, sanoi Reutersille Rynji Yamane, pääoppositiopuolue Demokraattisen puolueen lainsäätäjä, joka esitti kysymyksen kabinetille. ”Mutta hallitus ei edes yritä kerätä vahvistusta varten tarvittavia tietoja.”

Machimura, jolta kysyttiin hallituksen näkemystä ufoista tavallisessa lehdistötilaisuudessa, kertoi toimittajille, että hallitus voi antaa vain stereotyyppisen vastauksen. ”Henkilökohtaisesti uskon ehdottomasti, että niitä on olemassa”, hän sanoi ilmeisesti kieli poskessa.

Mutta pääministeri piti kiinni virallisesta näkemyksestä — ”En ole vielä vahvistanut (UFOjen olemassaoloa)”, pääministeri Yasuo Fukuda sanoi toimittajille myöhemmin päivällä.””

Christopher Mellonin päivitys 5.6.2024

kesäkuun 5. 2024

CHRISTOPHER MELLON

Arvoisat Japanin parlamentin jäsenet,

Haluan ensinnäkin ilmaista syvän kunnioitukseni ja ihailuni siitä merkittävästä askeleesta, jonka olette ottaneet perustamalla tunnistamattomia poikkeavia ilmiöitä, jotka tunnetaan yleisesti nimellä ”UAP”, käsittelevän ryhmän. Tämä aloite merkitsee tärkeää ja ihailtavaa sitoutumista avoimuuteen, kansalliseen turvallisuuteen ja tieteelliseen tutkimukseen.

Vuosikymmenien ajan ilmiö, jota nyt kutsumme UAP:ksi, on kiehtonut mielikuvitusta ja herättänyt uteliaisuutta yksilöissä ympäri maailmaa, vaikka monet ovat yrittäneet vähätellä asiaa. UAP-ilmiöt ovat olleet lukemattomien keskustelujen, tutkimusten ja spekulaatioiden aiheena. Kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto (National Aeronautics and Space Administration) kutsui UAP:tä aivan oikeutetusti ”yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista mysteereistä”. 

Tiedän, että vaaleilla valittuina virkamiehinä tarvitaan poliittista rohkeutta kohdata leimautuminen, joka on aivan liian kauan ympäröinyt tätä UAP-ongelmaa. Onneksi sekä japanilaisilla että amerikkalaisilla on onneksi lainsäätäjiä, jotka haluavat asettaa kansallisen turvallisuuden ja tieteen kapeakatseisten poliittisten näkökohtien edelle.

Jos tästä on koskaan ollut epäilystä, tiedämme nyt, että UAPt ovat maailmanlaajuinen ongelma, joka ylittää kansalliset rajat ja vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kun pyrimme ymmärtämään UAP:tä, on parasta tehdä yhteistyötä ja yhdistää voimavaramme ja asiantuntemuksemme sekä kansallisen turvallisuuden että tieteellisen edistyksen vuoksi, kuten olemme tehneet niin monilla muilla aloilla. Yhteistyön avulla voimme puuttua mahdollisiin uhkiin tehokkaammin ja kenties paljastaa totuuksia, jotka ovat nykyisen ymmärryksemme ulottumattomissa.

Tiedämme myös, että miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien tunnistamisen ja valvonnan merkitystä kansallisen turvallisuuden kannalta ei voi liioitella. Miehittämättömien ilma-alusten valtava vaikutus Ukrainassa käynnissä olevassa konfliktissa on päivittäin nähtävissä Ukrainassa. Pysymällä valppaana ja tietoisena voimme parantaa kansallista turvallisuutta ja hyödyntää näitä teknologioita myönteisiin tuloksiin.

Kun käynnistätte tämän uuden valtuuskunnan, haluaisin jakaa joitakin havaintoja omista kokemuksistani, joiden toivon korostavan aloittamanne työn tärkeyttä.

Havainnot ja opitut asiat

Huolimatta ihmisen tieteen ja teknologian kehittyneisyydestä ja edistyksestä nykyaikaisten kansallisvaltioiden selviytyminen on edelleen pohjimmiltaan darwinistinen prosessi. Avain selviytymiseen on edelleen onnistunut sopeutuminen ympäröivän maailman muutoksiin. Tämä on haastavampaa kuin koskaan, koska maailma muuttuu ennennäkemättömällä ja kiihtyvällä vauhdilla.

Siksi on sekä ironista että valitettavaa, että yksi nykyaikaisen byrokratian, erityisesti valtionhallinnon byrokratian, huomattavista ominaisuuksista on sen avoimuuden puute ja vaistomainen muutosvastarinta — paitsi tietenkin silloin, kun muutos merkitsee niiden toimivallan tai resurssien laajentamista. Tämän vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan, että lainsäätäjät nykyaikaisissa demokratioissa valvovat ja kyseenalaistavat voimakkaasti valtion virastojen, erityisesti niiden, joille on uskottu kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, toimintalinjoja, painopisteitä ja talousarvioita. Tämä ei ole mikromanagerointia, vaan se muistuttaa tehokasta johtokuntaa, joka keskittyy strategiaan ja vaatimuksiin.

Opin tämän tärkeän opetuksen urani alkuvaiheessa työskennellessäni senaattori William S. Cohenille senaatin asepalvelus- ja tiedustelukomiteoissa. Hämmästyin nähdessäni toistuvasti, että puolustusministeriö, sotilaslaitokset, esikuntapäälliköt ja usein jopa Valkoinen talo vastustivat kiivaasti kipeästi tarvittavia uudistuksia. Esitän muutamia esimerkkejä tämän asian havainnollistamiseksi.

Yhdysvaltain puolustusministeriön suurena ongelmana toisen maailmansodan jälkeen oli sotilasyksiköiden liiallinen itsenäisyys. Tämä johti tuhlailevaan kilpailuun joukkojen välillä ja vaaralliseen kyvyttömyyteen varustaa ja kouluttaa joukkoja asianmukaisesti yhteisiä operaatioita varten. Presidentti Eisenhower ehdotti vuonna 1957 muutoksia asian korjaamiseksi lisäämällä taisteluosastojen komentajien ja esikuntapäälliköiden puheenjohtajan valtuuksia. Nämä ehdotukset kuitenkin hylättiin kongressissa sen jälkeen, kun sotilasjohtajat vuotivat julkisuuteen vääriä väitteitä siitä, että ehdotetut muutokset heikentäisivät armeijan siviilivalvontaa.

Yhdysvallat kamppaili edelleen sotilasjoukkojensa tehokkaan integroinnin kanssa, mikä näkyi epäonnistuneissa operaatioissa, kuten Iranin panttivankien pelastusoperaatiossa ja Beirutin merijalkaväen kasarmien pommituksessa. Grenadan operaatiossa saimme tietää, että armeijan ja laivaston radiot eivät olleet yhteentoimivia ja että erikoisjoukkoja ei ollut integroitu asianmukaisesti operaatioon, minkä vuoksi ne kärsivät liian suuria tappioita. Nämä järjestelmälliset ongelmat johtuivat kyvyttömyydestä kouluttaa ja varustaa joukkoja asianmukaisesti tehokkaita yhteisiä operaatioita varten.

Senaattori William S. Cohenin kanssa työskentelyssä hämmästyin puolustusministeriön ja puolustusvoimien pääesikunnan kiivaasta vastustuksesta senaattoreiden Nunnin ja Goldwaterin ehdottamia erittäin järkeviä ja tärkeitä uudistuksia kohtaan. Onneksi kongressin veto-oikeudellinen enemmistö hyväksyi tämän tärkeän lainsäädännön vuonna 1986. Hyötyjä voidaan havaita, kun tarkastellaan Iranin, Beirutin ja Grenadan operaatioiden sekaannuksia ja katastrofeja verrattuna Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten Aavikkomyrskyn aikana osoittamaan hämmästyttävään synkronoituun yhteiseen voimankäyttöön.

Tämä oli ainoa ensimmäinen tapaus, jossa kipeästi tarvittavia uudistuksia vastustettiin, jonka näin työskennellessäni senaatin asepalvelus- ja tiedustelukomiteoissa.

• Näin myös, että ilmavoimat vastustivat voimakkaasti investointeja droneihin ja miehittämättömiin ilma-aluksiin, jotka ovat nykyaikaisissa taisteluoperaatioissa ehdottoman välttämättömiä, kuten voimme tänään Ukrainassa selvästi nähdä. Olemme onnekkaita, että kongressi on määrännyt uuden organisaation, Defense Airborne Reconnaissance Office (Puolustusvoimien ilmatiedustelutoimisto), perustamisesta, jotta voidaan varmistaa asianmukainen johto ja rahoitus lennokkien ja suurten miehittämättömien ilma-alusten kehittämiselle.
• Työskentelin senaattori Cohenin lakiehdotuksessa, joka koski Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden komentokeskuksen perustamista, ja Pentagon tietenkin vastusti sitäkin ankarasti, vaikka se olikin hyvä asia. Jälleen kerran kongressi ryhtyi toimiin, ja Yhdysvaltain erikoisoperaatiovalmiudet ovat sen seurauksena paljon paremmat.
• Senaatin tiedustelukomiteassa 1990-luvulla kansallisen turvallisuusviraston (NSA) budjettivalvojana huomasin, että johtavat virkamiehet olivat haluttomia siirtämään resursseja nykyisistä ohjelmista, jotta ne voisivat alkaa sopeutua internetin räjähdysmäiseen kasvuun. Jälleen kerran kongressi oli se, joka aluksi ryhtyi toimiin tämän puutteen korjaamiseksi.
• Näin, kuinka ilmavoimat ohjelmoivat toistuvasti uudelleen varoja, jotka kongressi oli korvamerkinnyt kipeästi tarvittavien ilmakuljetusten hankkimiseen erikoisoperaatiojoukoille (SOF), koska ilmavoimat halusivat käyttää nämä varat mieluummin 550 F-16-koneen lisäämiseen olemassa olevaan kalustoonsa sen sijaan, että ne olisivat tukeneet jonkun toisen yksikön tehtäviä.
• Joskus, kuten erikoisoperaatioiden komentokeskuksen tapauksessa, vastarintaa esiintyi jopa sen jälkeen, kun kongressi oli hyväksynyt muutosta vaativan lainsäädännön. Erikoisoperaatioiden komentokeskuksen tapauksessa vastustus täytäntöönpanoa kohtaan oli niin voimakasta, että kongressi joutui hyväksymään täydentävän lainsäädännön seuraavana vuonna.

Mitään näistä kriittisistä ongelmista ei olisi ratkaistu ilman kongressin jäsenten tiukkaa valvontaa. Nykyään Pentagonissa tunnustetaan laajalti, että nämä muutokset olivat parempaan päin. Voisin mainita monia muitakin esimerkkejä, mutta toivottavasti nämä riittävät korostamaan, miksi demokraattisten kansakuntien lainsäätäjien jäsenten on nykyään niin tärkeää toimia päättäväisesti kansakunnan hallintoneuvostona. Liian usein, jos nämä byrokratiat jätetään oman onnensa nojaan, ne eivät kykene sopeutumaan muuttuviin uhkiin ja vaatimuksiin. Tässä suhteessa olen iloinen voidessani kertoa, että senaatin tiedustelupalvelu esitti aiemmin tänään UAP:n valvonnan vahvistamista koskevan uuden kielen vuotuiseen valtuutuslakiehdotukseensa. Tämä vaikuttaa lupaavalta kehityskululta tämän uuden ryhmän avajaiskokouksessa.

Yhdysvalloissa UAP-ongelma noudatti tätä tuttua kaavaa. Vietin kuukausia työskentelemällä Pentagonin virkamiehen Lue Elizondon kanssa yrittäen saada puolustushallinnon johtavat virkamiehet sitoutumaan USP-kysymykseen, mutta pian kävi selväksi, ettei mikään muuttuisi ilman kongressin kiinnostusta ja ohjausta. Onneksi sen jälkeen, kun järjestimme merivoimien lentäjille tilaisuuden kertoa omakohtaisista UAP-kokemuksistaan kongressille, asia sai vetoapua Capitol Hillissä. Yksi senaattoreista, joille laivaston lentäjät antoivat tietoja, oli Bill Nelson, josta myöhemmin tuli NASAn johtaja. Olen varma, että nämä tiedotustilaisuudet olivat syy siihen, että hänestä tuli ensimmäinen NASAn johtaja, joka tunnusti UAP:n oikeutuksen.

Näiden tiedotustilaisuuksien jälkeen suosittelin kongressille, että se pyytäisi puolustusvoimilta ja tiedusteluyhteisöltä raporttia UAP-tapauksista. Vaikka ilmavoimat väittivät, ettei niillä ollut mitään asiaa koskevia raportteja ennen vuotta 2020, raportissa todettiin silti 144 sotilaallista UAP-kohtaamista vuodesta 2004 lähtien. Näin ollen raportti vahvisti UAP:n todellisuuden ja kannusti kongressia tekemään lisätutkimuksia, jotka lopulta johtivat uuden organisaation, All-Domain Anomaly Resolution Office (AARO) -viraston perustamiseen, jonka tehtävänä on koota, analysoida ja tutkia UAP-raportteja. Nyt kun kongressin jäsenet ovat aktiivisesti mukana ja UAP-ilmoituksia koskevat ohjeet on otettu käyttöön, UAP-ilmoitusten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuosina 2004-2021 saatiin alle 10 UAP-raporttia vuodessa. Nyt sotilaallisia UAP-raportteja vastaanotetaan satoja vuosittain. On kiehtovaa seurata tätä prosessia tulevina vuosina ja nähdä, mitä oppeja ja löytöjä saadaan.

Yhteenveto

Olen yrittänyt tänään havainnollistaa vaaleilla valittujen virkamiesten elintärkeää roolia kansallisen turvallisuuden edistämisessä. Koska turvallisuusympäristö muuttuu ennennäkemättömän nopeasti, kansallisten lainsäätäjien on tärkeämpää kuin koskaan tutkia ja tarvittaessa kyseenalaistaa vallitsevaa tilannetta tarmokkaasti. Kuten nämä esimerkit osoittavat, elintärkeät mutta massiiviset turvallisuusorganisaatiomme eivät useinkaan paljasta tärkeitä tietoja tai toteuta kriittisiä uudistuksia, jos ne jätetään oman onnensa nojaan. Ilman kongressin toimia yleisöllä ei olisi vieläkään tietoa siitä, kuinka monta ilmatilan lähellä tapahtunutta törmäystä UAP:n kanssa on tapahtunut, kuinka usein UAP-ilmoituksia tehdään tai kuinka usein ja laajasti UAP-ilmoituksia tehdään. Lentäjät ja tutkaoperaattorit pelkäävät edelleen raportoida näistä tapahtumista, eikä olisi olemassa toimistoa, joka ottaisi vastaan ja analysoisi UAP-tietoja tai kehittäisi uusia tiedonkeruustrategioita. Tämän vuoksi olen niin vakuuttunut siitä, miten tärkeää on se, mitä teette, ja siksi olen tyytyväinen tähän tilaisuuteen kiittääkseni ja rohkaistakseni ponnistelujanne.

UAP Caucusin perustaminen on esimerkki Japanin sitoutumisesta edistykseen, innovaatioihin ja inhimillisen ymmärryksen edistämiseen. Se kohtaa tuntemattoman avoimin mielin ja kriittisin silmin. Mahdolliset kansallisen turvallisuuden ja tieteen seuraukset ovat syvällisiä ja korvaamattoman tärkeitä.

Lopuksi totean, että kiitän älyllistä rehellisyyttä, jota osoitatte asettamalla tieteen ja kansallisen turvallisuuden vanhentuneiden leimojen edelle. Onnittelut kaikille tämän arvostetun ryhmän jäsenille visionäärisestä johtajuudestanne. Tuottakoon ponnistelunne hedelmää ja tasoittakoon tietä tulevaisuudelle, jossa edistystä ohjaavat pelon sijasta tieto ja uteliaisuus.

Arigato gozaimasu

 

Artikkelin julkaissut ufos-scientificresearch.blogspot.com