NSA:n vakoilua on “tutkittu” illuusionaarisesti kolme kertaa
Sen jälkeen kun National Security Agencyn vakoilusta saatiin varmuus, on pidetty kolme eri “tutkimusta”. Yhden on tehnyt yksityisyys- ja siviilioikeuksien valvontalautakunta (Privacy and Civil Liberties Oversight Board, PCLOB), toisen tiedustelujohtaja kenraali James Clapper ja kolmannen senaatin tiedustelukomitea, muodolliselta nimeltään Senate Select Committee on Intelligence (SSCI).
Kaikki kolme tutkimusta ovat riittämättömiä, koska ne eivät kykene saamaan selville kaikkia yksityiskohtia, joita tarvitaan lopettamaan valtion Patriot Actin pykälän 215 ja Foreign Intelligence Surveillance Actin pykälän rikkomukset. PCLOB voi ainoastaan anoa — ei vaatia — dokumentteja NSA:lta ja se joutuu luottamaan omaan goodwilliinsa, samalla kun kenraali Clapperin vetämät tutkimukset hoitelee mies, joka on sekä valehdellut kongressille että on myös vakoilutoiminnan valvoja. Ja senaatin tiedustelukomitea — joka alunperin on suunniteltu tehokkaasti valvomaan tiedusteluyhteisöä — on epäonnistunut kerta toisensa jälkeen. Tarvitaan uusi, riippumaton kongressin komitea, joka uppoutuu täysin vakoiluun.
PCLOB voimaton saamaan dokumentteja
PCLOB luotiin 9/11 komission suosituksesta varmistamaan, että siviilioikeudet ja yksityisyys otettaisiin huomioon valtion valvonta- ja vakoilukäytännöissä ja -politiikassa.
Mutta se lässähti. Vuodesta 2008 vuoteen 2013 lautakunta on ollut ilman puheenjohtajaa ja kykenemätön palkkaamaan henkilöstöä tekemään mitään hommia. Vasta vuoden 2013 paljastusten jälkeen presidentti pyysi lautakuntaa aloittamaan tutkimukset NSA:n epäperustuslaillisesta vakoilusta. Ja kuitenkin lautakunnan ollessa koolla se on kykenemätön toteuttamaan tehtäväänsä, koska sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa analyysinsa huolellisesti luonnosteltuihin tiedusteluyhteisön tekemiin lausuntoihin.
Kuten me selitimme, lautakunnan tulee nojata NSA:n johtajan, kenraali Keith Alexanderin, ja kenraali Clapperin goodwilliin — kaksi miestä, jotka toistuvasti ovat sanoneet että NSA ei kerää tietoa amerikkalaisista.
Jotta voitaisiin tehdä täysi tutkimus, PCLOB tarvitsee pääsyn kaikkiin relevantteihin NSA:n, FBI:n ja DOJ:n tietoihin. Mutta PCLOB ei voi saada todistuksia tai dokumentteja koska kongressi ei ole antanut sille samoja valtuuksia kuin kongressin komitealle tai riippumattomalle virastolle. Tämä on iso ongelma. Jos NSA ei anna dokumentteja kongressille, silloin se ei anna niitä myöskään PCLOB:lle.
Clapperin tutkimusta johti valehtelija
Presidentti Obama ilmoitti toisesta tutkimuksesta lehdistötilaisuudessa. Presidentti halusi luoda “riippumattoman” iskuryhmän, jossa olisi “ulkopuolisia asiantuntijoita”, jotka varmistaisivat “ettei mitään väärinkäytöksiä ole tapahtunut siinä miten näitä valvontateknologioita käytetään.” Vajaa kaksi päivää myöhemmin Valkoinen talo julkaisi lehdistötiedotteen, jossa iloitettiin iskuryhmän vetäjänä toimivan kenraali Clapper, ja joka myös raportoisi hänelle. Mikä oli vieläkin pahempaa: iskuryhmä ei saisi tehtäväkseen etsiä väärinkäytöksiä. Sen käskettiin keskittyä ainoastaan siihen miten “suojella kansallista turvallisuutta ja edistää ulkopoliittisia päämääriä.” Ja juuri tämän artikkelin ilmestymisviikolla ABC News raportoi iskuryhmän olevan täynnä Washingtonin sisäpiiriläisiä — ei “ulkopuolisia asiantuntijoita”. Eräs heistä on esimerkiksi ajanut Department of Homeland Securitylle oikeuksia skannata kaikki internetliikenne USA:han ja sieltä ulos. Ja toinen, vaikka hän on tunnettu oikeustieteen tutkija sääntelyasioissa, on kirjoittanut tutkielman siitä miten valtio voisi soluttautua verkossa toimiviin ryhmiin ja aktivistien joukkoon.
Yksi ainoa hyvä valinta oli Valkoisen talon nimittämä Peter Swire iskuryhmään. Swire on Georgia Techin professori ja on palvellut Valkoisen talon ensimmäisenä turvallisuusviranomaisena. Hän on allekirjoittanut lausunnon Electronic Privacy Information Centerin tapauksessa NSA:n vakoilua vastaan, sanoen että NSA:n puhelutietojen metadataohjelma on laiton Patriot Actin 215 pykälän mukaan. Tästä huolimatta kenraali Clapperin vetämien sisäpiiriläisten iskuryhmä — joka ei saa etsiä väärinkäytöksiä — ei koskaan tule pääsemään perustuslaittoman vakoilun juurille.
Senaatin tiedustelukomitea on jo epäonnistunut
Viimeisin “tutkimus” on “selonteko”, jota johtaa tiedusteluyhteisöä valvova senaatin tiedustelukomitea. Mutta kerta toisensa jälkeen komitea on epäonnistunut edes auttavasti esittämään minkäänlaista valvontaa. Ensinnäkin komitean puheenjohtaja senaattori Dianne Feinstein ja korkein jäsen senaattori Saxy Chambliss ovat NSA:n ja sen vakoilutoiminnan lobbaamia puolestapuhujia. He ovat molemmat oikeuttaneet vakoilun, sysänneet sivuun kaikki valitukset ja kiistäneet kaikki NSA:n tekemät rikkomukset.
Tiedusteluyhteisön puolustamisen lisäksi komitean johto on täysin epäonnistunut valvonnassa — juurikin se syy sille miksi Churchin komitea senaatin tiedustelukomitean on perustanut alunperinkin. Kuten on paljastettu, senaattori Feinstein ei saanut nähdä tai hänelle ei edes kerrottu tuhansista NSA:n auditoinnin selvittämistä vakoiluohjelmien rikkeistä. Tämä on suoraan ristiriidassa hänen lausuntoonsa ylistää “robustia” tiedustelukomitean valvontaa. Viimeisenä komitea on taipuvainen salailuun ja suljettujen ovien takana kokoustamiseen: senaatin tiedustelukomitea on tavannut vuonna 2013 julkisesti ainoastaan kahdesti. Selvää on, että tiedustelukomitea ei kykene suorittamaan sen valvovaa roolia, ja tarvitaan tuoreita silmiä suojelemaan amerikkalaisia NSA:n väärinkäytöksiltä.
Uusi Churchin komitea
Kaikki kolme näistä tutkimuksista on tuomittu epäonnistumaan. Tarvitaan uusi, erikoinen tutkimuskomitea, joka käy läpi näitä NSA:n rikkomuksia, sen vakoilua, sen juridista oikeutusta ja sitä miksi tiedustelukomitea ei kykene suitsimaan vakoilua. Lyhyesti, me tarvitsemme nykyajan Churchin komitean. Kongressin on aika ottaa ote sen valvontakyvystä. Amerikan kansalle tulee antaa enemmän tietoa NSA:n epäperustuslaillisista toimista ja NSA tulee asettaa vastuuseen.
Sano kongressiedustajallesi nyt että liittyy mukaan talkoisiin.
Artikkelin julkaissut Popular Resistance