Vatikaani piti 17.5.2024 tiedotustilaisuuden antamistaan uusista ohjeista. Tiedotustilaisuuden videointi löytyy artikkelin lopusta.
Uutinen ei tätä kirjoitettaessa ole vielä suomeksi, mutta jossain vaiheessa julkaistaneen sivulla https://www.vaticannews.va/sv/suomi.html
Uskonopin dikasteria julkaisee asiakirjan, jossa esitetään yksityiskohtaisesti uudet normit yliluonnollisista ilmiöistä raportoitujen tapausten osalta. Pääsääntöisesti sen enempää paikallinen piispa kuin Pyhä istuinkaan eivät julista, että nämä ilmiöt ovat yliluonnollista alkuperää, vaan ainoastaan sallivat ja edistävät hartautta ja pyhiinvaelluksia.
Perjantaina 17. toukokuuta julkaistussa uudessa uskonopin dikasterian asiakirjassa on päivitetty väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden havaitsemista koskevia normeja. Normit tulevat voimaan sunnuntaina 19. toukokuuta, helluntaipäivänä.
Asiakirjaa edeltää dikasterian prefektin kardinaali Víctor Manuel Fernándezin yksityiskohtainen esittely, jota seuraa johdanto ja kuusi mahdollista johtopäätöstä. Menettely mahdollistaa nopeamman päätöksenteon kunnioittaen samalla kansan hartautta.
Yleensä kirkon auktoriteettia ei enää käytetä määrittelemään virallisesti ilmiön yliluonnollista luonnetta, mikä voi vaatia paljon aikaa tapahtuman perusteelliseen tutkimiseen.
Toinen uusi normi sisältää uskonopin dikasterian nimenomaisen osallistumisen, jonka on hyväksyttävä paikallisen piispan lopullinen päätös ja jolla on valtuudet puuttua asiaan motu proprio milloin tahansa.
Viime vuosikymmeninä monissa tapauksissa on ollut mukana entinen Pyhä toimisto, vaikka yksittäiset piispat ovatkin ilmaisseet kantansa. Puheenvuorot ovat kuitenkin yleensä jääneet kulissien taakse, eikä niitä ole koskaan julkistettu.
Dikasterian uusi nimenomainen osallistuminen liittyy myös vaikeuteen rajata ilmiöitä, jotka joissakin tapauksissa saavuttavat kansalliset ja jopa maailmanlaajuiset ulottuvuudet, ”mikä tarkoittaa, että yhdessä hiippakunnassa tehdyllä päätöksellä on seurauksia myös muualla”.
Syy uusille normeille
Asiakirja on peräisin viime vuosisadan pitkästä kokemuksesta, jossa on nähty tapauksia, joissa paikallinen piispa (tai alueen piispat) on nopeasti julistanut ilmiön yliluonnolliseksi, mutta Pyhä toimisto on myöhemmin tehnyt toisenlaisen päätöksen. Toisissa tapauksissa piispa sanoi yhtä asiaa ja hänen seuraajansa päätti päinvastoin (saman ilmiön osalta). Jokainen tapaus vaati myös pitkiä harkinta-aikoja kaikkien tekijöiden arvioimiseksi, jotta voitiin tehdä päätös ilmiön yliluonnollisesta tai ei-yliluonnollisesta luonteesta. Nämä ajanjaksot olivat toisinaan ristiriidassa sen kanssa, että oli kiireellisesti annettava pastoraalisia vastauksia uskovien parhaaksi. Dikasteria alkoi tarkistaa normeja vuonna 2019, mikä johti nykyiseen tekstiin, jonka paavi Franciscus hyväksyi 4. toukokuuta.
Hengelliset hedelmät ja riskit
Esitelmässään kardinaali Fernández selittää, että ”monesti nämä tapahtumat ovat johtaneet hengellisten hedelmien rikkauteen, kasvuun uskossa, hartaudessa, veljeydessä ja palveluksessa. Joissakin tapauksissa ne ovat synnyttäneet pyhäkköjä eri puolille maailmaa, jotka ovat nykyään monien ihmisten kansanhartauden ytimessä.” On kuitenkin myös mahdollista, että ”joissakin tapahtumissa, joiden väitetään olevan yliluonnollista alkuperää”, voi syntyä vakavia asioita, jotka vahingoittavat uskovia. Tällaisia ovat esimerkiksi tapaukset, joissa väitetyistä ilmiöistä saadaan ”voittoa, valtaa, mainetta, sosiaalista tunnustusta tai muita henkilökohtaisia etuja” (II, 15 artiklan 4°), jopa niin pitkälle, että ”käytetään ylivaltaa ihmisiin tai tapahtuu väärinkäytöksiä (II, 16 artikla)”. Voi olla ”opillisia virheitä, evankeliumin sanoman liiallista yksinkertaistamista tai lahkolaismentaliteetin leviämistä”. On mahdollista, että uskovia ”johdetaan harhaan tapahtumalla, jonka katsotaan johtuvan jumalallisesta aloitteesta, mutta joka on vain jonkun mielikuvituksen, uutuudenhalun, taipumuksen valheiden keksimiseen (mytomania) tai taipumuksen valehteluun tulosta”.
Yleiset ohjeet
Uusien normien mukaan kirkko käyttää harkintatehtäviään seuraavien seikkojen perusteella: ”a) voidaanko ilmiöissä, joiden väitetään olevan yliluonnollista alkuperää, havaita merkkejä jumalallisesta toiminnasta; b) onko kyseisiin väitettyihin ilmiöihin osallistuvien henkilöiden kirjoituksissa tai viesteissä jotain, mikä on ristiriidassa uskon ja moraalin kanssa.”; (c) onko sallittua arvostaa niiden hengellisiä hedelmiä, onko ne puhdistettava ongelmallisista elementeistä tai pitäisikö uskovia varoittaa mahdollisista vaaroista; d) onko suositeltavaa, että toimivaltainen kirkollinen viranomainen toteuttaa niiden pastoraalista arvoa” (I, 10). ”Näissä normeissa ei kuitenkaan ole tarkoitus, että kirkollinen viranomainen antaisi myönteisen tunnustuksen väitettyjen yliluonnollisten ilmiöiden jumalallisesta alkuperästä” (I, 11). Siksi pääsääntöisesti ”hiippakuntapiispa, piispainkokoukset tai dikasteria eivät lausu, että nämä ilmiöt ovat yliluonnollista alkuperää, vaikka Nihil obstat myönnettäisiinkin”. On kuitenkin edelleen totta, että Pyhä Isä voi valtuuttaa erityisen menettelyn tässä asiassa” (I, 23).
Mahdolliset johtopäätökset koskien väitettyä ilmiötä
Väitetyn yliluonnollisen ilmiön havaitseminen voi johtaa seuraaviin kuuteen johtopäätökseen.
– Nihil Obstat: Ilmiön yliluonnollisesta aitoudesta ei ole varmuutta, mutta tunnustetaan monia merkkejä Pyhän Hengen toiminnasta. Piispaa rohkaistaan arvostamaan ilmiön pastoraalista arvoa ja edistämään sen levittämistä, mukaan lukien pyhiinvaellukset;
– Prae oculis habeatur: Vaikka tärkeät myönteiset merkit tunnustetaan, havaitaan myös jotain hämmennystä tai mahdollisia riskejä, jotka edellyttävät hiippakunnan piispalta huolellista harkintaa ja vuoropuhelua tietyn hengellisen kokemuksen vastaanottajien kanssa. Jos kyseessä on kirjoituksia tai viestejä, opillinen selvennys saattaa olla tarpeen;
– Curatur: Erilaisia tai merkittäviä kriittisiä elementtejä on havaittu, mutta ilmiö on jo levinnyt laajalle, ja siihen liittyy todennettavissa olevia hengellisiä hedelmiä. Siksi ei suositella kieltoa, joka voisi järkyttää uskovia, mutta paikallista piispaa kehotetaan olemaan rohkaisematta ilmiötä;
– Sub mandato: Kriittiset kysymykset eivät liity itse ilmiöön vaan sen väärinkäyttöön ihmisten tai ryhmien toimesta, kuten aiheettomaan taloudelliseen hyötyyn tai moraalittomiin tekoihin. Pyhä istuin antaa kyseisen paikan pastoraalisen johtajuuden hiippakunnan piispalle tai valtuutetulle;
– Prohibetur et obstruatur: Monista myönteisistä tekijöistä huolimatta tähän ilmiöön liittyvät kriittiset kysymykset ja riskit näyttävät olevan hyvin vakavia. Dikasteria pyytää paikallista piispaa tarjoamaan katekeesin, joka voi auttaa uskovia ymmärtämään päätöksen syyt ja suuntaamaan uudelleen heidän oikeutetut hengelliset huolensa;
– Declaratio de non supernaturalitate: Uskonopin dikasteria valtuuttaa paikallisen piispan julistamaan, että löydetty ilmiö ei ole yliluonnollinen perustuen konkreettisiin faktoihin ja todisteisiin, kuten väitetyn näkijän tunnustukseen tai uskottaviin todistuksiin ilmiön keksimisestä.
Noudatettavat menettelyt
Uusissa normeissa ilmoitetaan sitten sovellettavat menettelyt. Hiippakunnan piispan tehtävänä on tutkia tapaukset ja toimittaa tuomionsa dikasterian hyväksyttäväksi. Piispaa pyydetään pidättäytymään julkisista lausunnoista, jotka koskevat aitouden tai yliluonnollisen luonteen selvittämistä, ja varmistamaan, ettei syntyisi sekaannusta tai sensaatiohakuisuutta. Jos tapauksen osatekijät ”vaikuttavat riittäviltä”, hiippakunnan piispa perustaa tällöin tutkintakomission, johon tulisi kuulua vähintään yksi teologi, yksi kanonisti ja yksi ilmiön luonteen perusteella valittu asiantuntija.
Positiiviset ja negatiiviset kriteerit
Asiakirjassa esitetään useita positiivisia kriteerejä väitetyn yliluonnollisen ilmiön arvioimiseksi.
Näitä ovat mm: ”niiden henkilöiden uskottavuus ja hyvä maine, jotka väittävät olevansa yliluonnollisten tapahtumien vastaanottajia tai suoraan osallisina niissä, sekä kuultujen todistajien maine…; ilmiön ja siihen liittyvien viestien opillinen oikeauskoisuus; ilmiön ennalta arvaamaton luonne, jonka perusteella on ilmeistä, että se ei ole seurausta asianosaisten henkilöiden aloitteesta; ja kristillisen elämän hedelmät” (II, 14).
Negatiivisiin kriteereihin kuuluu: ”tapahtumaan liittyvän ilmeisen erehdyksen mahdollisuus; mahdolliset opilliset virheet…; lahkolaishenki, joka synnyttää eripuraa kirkossa; avoin voiton, vallan, maineen, yhteiskunnallisen tunnustuksen tai muun henkilökohtaisen edun tavoittelu, joka liittyy läheisesti tapahtumaan; vakavasti moraalittomat teot…; psykologiset muutokset tai psykopaattiset taipumukset henkilössä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa väitettyyn yliluonnolliseen tapahtumaan; ja kaikki psykoosit, kollektiivinen hysteria ja muut patologiseen kontekstiin jäljitettävissä olevat elementit.” (II, 15).
Erityisen vakavana moraalisena asiana pidetään myös ”väitettyjen yliluonnollisten kokemusten tai tunnustettujen mystisten elementtien käyttämistä keinona tai tekosyynä ihmisten hallitsemiseksi tai väärinkäytösten toteuttamiseksi” (II, 16).
Riippumatta lopullisesta hyväksytystä päätöksestä hiippakunnan piispan ”on edelleen valvottava ilmiötä ja siihen osallistuvia ihmisiä käyttäen tavanomaista valtaansa” (II, 24).
Artikkelin julkaissut Vatican News
