Mikäli et vielä ole kerennyt lukea Rauni-Leena Luukasen merkkipaaluteosta ”Kuolemaa ei ole”, voit sen nyt tehdä:
http://eksopolitiikka.github.io/wp-content/uploads/2016/09/kuolemaa_ei_ole.pdf
Rauni-Leena syntyi marraskuussa 1939 Pohjois-Karjalan Värtsilässä Valveen perheeseen. Lapsuus ja nuoruus menivät mm. Helsingissä ja vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Jo 6-vuotiaasta lähtien Rauni-Leena oli tiennyt, että hänestä tulee lääkäri ja tämä toteutui vuonna 1967. Ensimmäinen työ löytyi Kittilästä, ja Lappiin hän palasi uransa aikana useamman kerran päätyen Lapin lääninlääkäriksi vuosille 1975-1987. Sen ohella hän keräsi kansainvälistä kokemusta mm. Pakistanissa, Malesiassa ja Indonesiassa.
Rajatiedon ystävien – ja koko kansan – tietoisuuteen Rauni-Leena tuli syksyllä 1982 julkaistun Kuolemaa ei ole –kirjan myötä, joka on edelleen kaikkien aikojen myydyin suomalainen rajatietokirja yli 70 000 suomenkielisellä ja yli 100 000 muunkielisellä kappaleella. Rajatieto oli kiinnostanut häntä 50-luvulta lähtien, mutta bestsellerin kirjoittamiseen johtanut automaattikirjoitus alkoi 1979.
1980-luvun loppu toi Rauni-Leenan elämään suuria muutoksia. Melkein hengen vienyt auto-onnettomuus 1985 lopetti työuran, hän meni naimisiin norjalaisen diplomaatin Sverre Kilden kanssa 1987 ja samoihin aikoihin alkoi hänen uransa Suomen tunnetuimpana – ja ehkä myös kiistellyimpänä – ufologina.
Ufot eivät olleet juurikaan kiinnostaneet Rauni-Leenaa, mutta omakohtaisten kokemusten myötä hän alkoi kiertämään kansainvälisissä ufokonferensseissa, eikä aikaakaan, kun hän jo itse piti luentoja aiheesta. Varsinkin hänen ensimmäinen ufokirjansa – Tähtien lähettiläs vuodelta 1991 – aiheutti mediamylläkän ja teki hänestä koko kansan tunteman ”ufolääkärin”. Ufoaiheiset kirjat eivät kuitenkaan yltäneet samanlaisiin jättipainoksiin kuin Kuolemaa ei ole.
Merkittävä saavutus oli Rauni-Leenan itse kustantama Hanasaaren ufokonferenssi 10. marraskuuta 1996. Tuolloin Suomessa nähtiin kerralla enemmän kansainvälisesti merkittäviä tutkijoita – mm. Harvardin psykiatrian professori John Mack – kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.
